Perjantaina päivällä olin palaamassa retkeltä Torpalle, kun edestä nousi kiivaasti korkeutta ottava palloon kertynyt sepelkyyhkyparvi. Arvelin, että Torpan lähinaapuri-kanahaukka syöksyy kohta taivaalta, mutta saalistaja olikin muuttohaukka, joka sai ilmasta kiinni parven viimeisenä pyristelevän sepelkyyhkyn. Parivaljakko näytti putoavan suoran taakse lähelle ajotietä. Jes! Muuttohaukka on aika rari täällä, ja kuvat siitä vielä harvemmin saatavissa. Siispä ikkuna auki ja tötterö autosta ulos. Kun kohdalle saavuin, siellä haukka oli jo kynimässä saalistaan, aika lähellä tietä myötävalossa. Otin muutaman kuvan pysähdyksissä, mutta sitä haukka ei kärsinyt vaan nousi siivilleen - ei jaksanut viedä saalista mukaansa. Ajoin sitten Torpan pihaan, jonka päällä haukka kävi kääntymässä ikään kuin varmistaakseen rauhanhäiritsijän poistumisen. Kävin myöhemmin varmistamassa, että haukka oli käynyt hyödyntämässa saaliinsa. Vain vähän aikaa myöhemmin kanahaukka yritti saalistaa kyyhkyjä peltoaukean toisella laidalla, mutta epäonnistui.

Kuvaustilanteessa en tajunnut, kuinka hurja väreily oli ilmassa. Kuva jäi vähän pehmeäksi, vaikka välimatkaa ei paljon ollut. Toivottavasti täydellä suurennuksella näkyvä selvä pehmeys ei pahasti häiritse tässä kropissa.

Pukaron kylältä Torpan suuntaan johtavan tien vajaan kilometrin mittainen suora on ollut yllättävän tuottoisa hyvien auto-vauhdissa havaintojen tekemiseen: pari muuttohaukkaa, useita arosuohaukkoja, niittysuohaukka ja tunturikiuru tulevat mieleeni tuolla suoralla liikkuvasta autosta nähdyistä.

Perjantaina aamulla kävin katsomassa Torpan läheisiä teeren soitimia sillä silmällä. Hyvää menoa oli eikä kuvauspaikoissa ollut moittimista. Kävin sitten vähän potkimassa epämääräistä kasaa, jossa on pitkän aikaa käyttämättä ollut kuvausteltta ja ihmettelemässä, mitkähän kaaret ja mistä ne löytäisin. En sitten viitsinyt. Sen sijaan ajoin lauantaiaamuna auton helpoimmalle paikalle ja kuvasin ikkunasta. Kuvakulma ei siis ollut paras mahdollinen, mutta pomppukuvia syntyi helposti - ei siis ollut oikein haastetta.

Sieltä päätinkin ajaa Miehikkälään, jossa ihmettelin tulvia - viikkoa aiemmin oli ollut lähes kuivaa, niin että on siellä sitten paljon satanut. Laisniemi tarjosi minulle Miehikkälän kuntapinnan, kun vihdoin onnistuin näkemään kiljukotkalajin. Valitettavasti en saanut kuvaa. Minulla on ollut vaikeuksia onnistua tarkentamisessa kaukana taivaalla liikkuvaan lentäjään, en vaan osaa oikeita säätöjä asentaa.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä